Larry Dark ~ 6

Onnistuin välttämään äitini tukalat kysymykset, huutaen vain, että olen kotona ennen kuin juoksin portaat yläkertaan, jonne voisin piiloutua. Kun hän seuraavana aamulla kysyi treffeistäni, hän ei saanut minusta mitään irti. En oikein halunnut kertoa, kuinka karkasin ikkunasta, kuinka Harry jahtasi minua satamaan ja kuinka tipuin veteen. Olen varma, ettei hän edes ymmärtäisi, koska hänen mielestään Harry on täydellinen.



***



"Anteeksi?"
"Hei, voinko auttaa?" Hymyilin naiselle edessäni.
"Kyllä, olen etsimässä uutta McFlyn albumia. Tyttäreni rakastaa heitä ja halusin saada sen hänelle lahjaksi."
"Seuraa minua."
Johdatin hänet musiikkiosastolle, M-kirjaimen kohdalle. Löysin nopeasti etsimäni ja ojensin sen naiselle.
"Ole hyvä", hymyilin. "Se on loistava albumi, tyttäresi rakastaa sitä varmasti."
"Kiitos avustasi."
Hän vastasi hymyyni, kunnes kääntyi ja poistui luotani. Mieleni vaelteli päämäärättömästi, kun järjestin musiikkia, joka oli turhaa. Silmäni syöksähtivät ylös, kun kuulin jonkun tulevan myymälään. Silmäni laajenivat kkun tunnistin ruskeat kiharat. 
Nopein tapani olisi piiloutua. Laskeuduin alas ja toivoin, ettei Harry löytäisi minua. Kuinka hän edes tiesi, että työskentelen täällä?
"Louis?!"

Kirosin mielessäni, kun kuulin Steven huutavan nimeäni. 
Ei, ei, ei! 
Huokaus vapautui huuliltani, kuin näin valkoiset converset edessäni. Silmäni nousivat varovasti ylöspäin pitkiä, ohuita jalkoja, kunnes kohtasivat kauniit vihreät silmät. Hän virnisti minulle, paljastaen hymykuoppansa.
"Hei, komeus."
Harry tarttui käsiini ja vetäisi minut ylös. Koitin vältellä hänen katsettaan ja kosketustaan.
"Mitä teit lattialla?" Hän virnisti.
"Minä - pudotin jotain."

Hän naurahti, oli selvää,  ettei hän uskonut valhettani. Olin iloinen, että olimme julkisella paikalla, Harryn oli pakko olla ystävällinen ja pidättäytyvä. Kuitenkin tiesin, että julkisuus ei oikeastaan ​​häiritse häntä, kuten ravintolassa nähtiin.

"Miksi et vastaa viesteihini?"
Kysymys olisi ollut viaton kenen tahansa muun huulilta, muttei hänen.
"Kysyit mitä olin pukeutunut", vastasin , tympääntyneenä.
"Ja en saanut vastausta, joten oletin olet alasti", hän naurahti.
Annoin huokauksen valua huuliltani. Oliko se kaikki mitä hän ajatteli? Käännyin lähteäkseni hänen luotaan, mutta Harry tarttui ranteeseeni. Hän nykäisi minut takaisin kiinni hänen vartaloonsa, hänen huulensa iskivät kuuman suudelman suulleni. Minun teki mieli tönäistä häntä, mutta hän ei edes hievahtanutkaan, mutta halusin hänen tietävä, ettei hän voinut määräillä minua.

"Louis?"
Steve keskeytti suudelmamme, Harryn harmiksi.

"Oletko kunnossa?" Hän kysyi.
"Olen."
Steve ei ollut paljon Harrya lyhyempi mutta hänen vaaleat hiuksensa olivat selvässä ristiriidassa Harryn kiharoiden kanssa. Hän kuitenkin astui eteemme. Näin hänen kasvoistansa, että hän ei ollut täysin vakuuttunut vastaukseni.
"Poppy tarvitsee apuasi, heti."
"Ok."

Harry piteli edelleen rannettani tiukasti. Minä katsoin ylös hänen kasvoihinsa, hänen intensiivinen katseensa lankesi silmilleni.
"Lähdet kanssani ulos, uudestaan", hänen karhea ääni sanoi.
"Harry", varoitin .
Hän virnisti minulle ennen kuin viestitti ankaran katseensa Stevelle. Yrittikö Harry saada hänet suuttumaan?
"Luulen, että sinun on parempi lähetä", Steve puhui suoraan hänelle .
Harry ei liikkunut, hän vain seisoi paikoillaan. Säpsähdin, kun hän puristi rannettani tiukemmin. Steve tarttui käteeni varovasti, vetäen minua samalla pois Harryn otteesta. Hän oli vihainen ja pettynyt, että Steve vei minut häneltä. Helpotus levisi ruumiini yli, kun Harryn ote löysentyi ja pääsin irroittamaan käteni hänen omastaan.

"Nähdään myöhemmin, Louis."
Hän iski minulle silmää ennen, kun käntyi ja lähti kävelemään poispäin.
"Oletko kunnossa?"
"Joo, kiitos avustasi."



***


"Kiitos."
Ojensin miehelle hänen ostoksensa, ennen kuin hän kääntyi ja käveli pois.
"Menen nyt lounaalle.
Nyökkäsin ennen kuin Steve katosi ulos. Juttelin Poppyn kanssa joka järjesteli S-kirjaimen levyjä.
Käänsin pääni ovelle, kun se avautui.
"Steve? Luulin että menit tauolle?"
Silmäni laajenivat, kun hän nosti päänsä. Hänen nenästään vuotava tummanpunainen veri sotki hänen poskensa.
"Mitä tapahtui?" Kysyin.
Nopeasti rivasin tieni hänen luokseen, mutta hän ojensi kätensä ennen kuin menin liian lähelle.
"Älä ole huolissasi", hän heikosti hymyili. "Minä vain kaaduin, se ei ole mitään."
"Haluatko että tuon sinulle jotain?"

"En, kaikki on hyvin."




***



Pian sen jälkeen vilkutin hyvästit Poppylle. Steve oli käskenyt meitä mennä kotiin aikaisin kun 
työt olivat loppuneet päivän päätteeksi. Vanssini potkasivat kiveä asfaltilla, kävellessäni 
parkkipaikan poikki. Nostin katseeni maasta, silmäni kulkien autojen yli laiskasti. Minulla ei ollut autoa, joten minun oli pakko mennä bussilla tai kävellä kotiin. Hengitykseni salpaantui 
kurkussani nähdessäni tutun mustan ajoneuvon. Käänsin päätäni tutkiakseni ympäristöäni. 
Hypähdin taaksepäin, kun käänsin katseeni takaisin alkuperäiselle reitilleni. Harryn pitkä keho
seisoi edessäni. Hymy leikkien hänen kauniilla kasvoillaan kun hän katsoi alaspäin minuun. 

"Tarvitsetko kyydin?" Hän uteli.
"Minä..Minä.."
"Tule."
minun pienemmän käden hänen käteensä ennenkuin veti minut autolleen. Minulla ei ollut aikaa protestoida. Katseeni ajelehti alas sinne minne me koskimme. Minä rypistin otsaani, pysäyttäen jalkani maahan ja pakottaen Harryn hidastamaan liikkeitään.
"Mitä sinun kädelle tapahtui?"
Peukaloni hipelöi hellästi hänen rystysiään, pienet naarmut näyttäen uusilta. Katsahdin ylöspäin häneen, hänen silmänsä katsoen keskittyneesti tekemisiäni.
"Ei mitään", Harry vastasi.
Hän valehteli. Hän yritti vetää kättänsä pois, mutt minä pidin otteen hänen pitkistä sormistaan. Kävelin lähemmäs häntä hänen tarkkaavaisesti seuraten jokaista liikettäni.
"Harry, et kai...?"
"Louis, anna olla", hän keskeytti minut.
Hän oli lyönyt Steveä, minä tiesin sen.

"Tule vain autoon", hän määräsi aggressiivisesti.

Larry Dark ~ 5

Käteni puristivat tiukasti lavuaaria, kun nojasin siihen koittaessani tasata hengitystäni. Nostin pääni ja katoin peliin. En voinut uskoa kuinka suoranaisia Harryn liikkeet olivat. Hän ei välittänyt, vaikka joku näkisi. Taputtelin taskujani, jotta löytäisin puhelimeni.
"Hemmetti."
Olin jättänyt sen pöytäämme. Sydämeni hypähti kurkkuuni, kun tajusin, ettei minulla ei ollut mitään yhteyttä kehenkään.
"En voi tehdä tätä", puhuin itsekseni.
Vilkaisin ylös peiliin uudelleen. En usko olen koskaan ollut näin peloissani. Kuumeisesti astelin eestaas tyhjässä wc tilassa, yrittäen selvittää vaihtoehtojani. Voisin joko mennä takaisin Harryn luo tai paeta. Silmäni löysivät ikkunan toiselta puolelta huonetta, ja nopeasti valitsin toisen vaihtoehdon.
Vein käteni ikkunalle ja avasin sen, kunnes ovi narahti. Helpotuksekseni esiin tuli tarjoilija, joka oli palvellut meitä aikaisemmin.
"Oletko Louis?" Hän kysyi,
Nyökkäsin ja odotin, että hän jatkaisi.
"Mies, jonka kanssa olet ulkona pyysi minua tarkastamaan, missä olet."
"Voi luoja."
Hän käveli lähemmäs minua, nappasi kädestäni kiinni ja veti minut sivummalle.
"M-missä hän on?"
"Hän odottaa oven ulkopuolella", hän kuiskasi huolestuneena.
Silmäni laajenivat hänen kertomansa takia. Hänen päänsä kääntyi avoimen ikkunan suuntaan ja sitten takaisin minuun. Hän ilmeisesti tiesi, mitä olin yrittänyt ennen hän saapui.
"Mene", hän tönäisi minua kohti pakotietä. "Kerron hänelle, ettet ollut täällä."
"Kiitos", hymyilin .
Tartuin ikkunalautaan ja vedin itseni puoliksi sen yli. Vilkaisin takaisin näin tarjoilijan poistuvan huoneesta.
"Mitä!?" Kuulin matalan huudon toisella puolella ovea.
"Helvetti."
Istuin toinen jalkani ikkunan ulkopuolella. Juuri ennen kuin hyppäsin alas lyhyen matkan maahan, vessan ovi avattiin. Harryn tummat silmät lukittuivat minuun. Hänen vihainen katseensa muuttui nopeasti virnistykseski ja minä tajusin, että tämä on hauskaa hänelle. Olin hänelle haaste.



***


Juoksin niin nopeasti kuin pystyin kävelykadun varrella. Ilma oli kylmentynyt siitä, kun saavuimme. Nopeasti ohitin ravintolan sisäänkäynnin, toivoen että saisin niin paljon etumatkaa kuin mahdollista. Vilkaisin takaakseni ja näin Harryn jouksevan perässäni.
"Louis!"
En suostunut luovuttamaan, minun piti päästä pois. Jalkojani alkoi särkeä, mutta pakotin itseäni vain enemmän. Haukoin henkeä kun pääsin kulmalle, olin vieläkin rantakadulla. Aloin panikoimaan, kun tajusin, että polku loppuisi pian kesken. Pääni kääntyi puolelta toiselle etsien toista pakoreittiä. Pysähdyin polun loputtua ja käännyin huomaten, että Harry hidasti vauhtiansa. Hän virnisti minulle, kun hän käveli lähemmäs , tietäen etten päässyt enään karkuun. Otin muutaman askeleen taaksepäin ja osuin kaiteeseen. Olimme molemmat hengästyneitä.
"Minne sinä luulet meneväsi, rakas?"
Hän jatkoi minua kohti kuin siirryin hieman vasemmalle, ajattelin että voisin ohittamaan hänet ja päästä pakoon. Harry oli vain muutaman metrin päässä minusta, kun selkääni painautui porttiin, jonka takana oli vettä. Painoin kovemmin itseäni porttia vasten, vain saadakseni suuren raon väliimme.
Huudahdin, kun portti takanani antoi periksi. Sen auettua, menetin tasapainoni ja kaaduin aukon kautta veteen.
"Louis!"
Vartaloni loiskahti kylmään veteen. Käteni ja jalkani potkivat vauhtia, jotta pääsisin pintaan. Sillä hetkellä helpotuksen tunne vatatsi kehoni. Se ei ehkä ollut täydellinen ratkaisu, mutta olin nyt poissa Harryn luota. Tunsin loiskahduksen lähelläni. Vahva käsivarsi kietoutui ympärilleni ja nosti minut pintaan. Me molemmat haukkomme henkeämme ja minä syljin vettä.
Vein läteni hänen rinnallensa ja työnsin hänet pois. Hän pyyhkäisi märät kiharansa sivulle katsellensa samalla minua. Potkin jaloillani jotta pysyisin pinnassa. Harry virnisti minulle, paljastaen hymykuoppansa ennen kun hän puhui.
"Nämä ovat varmaan ensimmäiset treffit millä olen koskaan saanut ketään näin märäksi."
Punastuin hänen kommentilleen. Kyseenalaistin, että hänen sanansa päti naisiin. En ollut kovin hyvä uimari ja juoksun jälkeinen väsymys sai minut heikoksi. Kuitenkin yritin uida laiturille. Käteni painoivat kovaa pintaa, mutta ennen kuin ehdin työntää itseni laiturille Harry tarttui lantiooni. Hän käänsi minut itseänsä kohti, hänen ruumiinsa lähempänä kuin mitä olisin toivonut.
Harry näki, että minun oli vaikea pitää pääni vedenpinnan yläpuolella.
"Pidä kiinni minusta", hän karkeasti kuiskasi.
En tarttunut Harryn tarjoukseen, vaan räpiköin pitääkseni itseni pinnalla. Hän tarttui käsiini vetämällä niitä ylös kaulansa ympärilleni. Harryn oikea käsi hakeutui alaselälleni ja veti minut lähemmäksi itseään. Hän piti meidät pinnalla, hänen silmänsä katselivat kasvojani. Jouduin luottamaan häneen. Hengenvetoni jäi kiinni kurkkuuni, kun Harry nojautui lähemmäksi minua.
"Harry, minulla on kylmä", kuiskasin .
Vein käteni pois hänen kaulaltansa ja otin kiinni laiturista. Katselin kun hän nosti itsensä pois vedestä. Hänen vaatteensa tiputtivat vettä, kun hän kumartui ja auttoi minua. Olin yllättynyt hänen voimastansa, kun hän helposti sai minut laiturille, ennen kuin sekosin askeleissani ja horjahdin hänen vartaloonsa kiinni. Toimintani yllätti hänet,  hän kaatui laiturille minä hänen perässään suoraa hänen päällensä. Harry ähkäisi meidän makoillessamme puisella laiturilla. Asetin käteni hänen rinnalleen ja työnsin itseni istumaan. Jalkani olivat molemmin puolin hänen vyötäröään.
"Hmm... Pidän tästä asennosta."
Soin hänelle tympääntyneen katseen, kun hän iski minulle silmää. Ennen kuin huomasinkaan, Harry oli kääntänyt meidät niin että minä olin alla. Hän piti ranteistani kiinni, joten en päässyt pois.
"Mutta olen mielummin päällä", hän kuiskasi intohimoisesti korvaani.
Vesipisarat putosivat hänen hiuksistansa iholleni, kun hänen kasvonsa olivat ylläni. Hänen vihreät silmänsä kulkenutuivat pitkin vartaloani, koska vaatteeni olivat liimautuneena ihooni. Harry laski päänsä alas ja puhalsi kevyesti rinnassani olevaa tatuointia, joka on nopeasti nousi ja laski. Hänen huulensa nousivat hymyyn, kun ihoni meni kananlihalle. Silmäni sulkeutuivat puhalluksen tuoman tunteen takia.
Hätkähdin, kun tunsin pehmeät, kosteat huulet omillani. Avasin silmäni. Harryn kosteat hiukset kutittivat otsaani. Hän jatkoi huultensa liikuttamista omiani vasten, yrittäen saada jotain vastakaikua. Mutta en voinut reagoida mitenkään, makasin jähmettyneenä maassa.
"Louis", Harry kannusti hiljaa.
Hän nykäisi alahuultani hampaillaan, ennen suudelman lopettamista. Hän painoi otsaansa omaani vasten. Hengitykseni tuli ulos katkonaisena. Pysyimme hetken samassa asennossa, kunnes Harry työnsi itsensä ylös. Hänen ruumiinsa häämötti korkealla ja hän naurahti. Mitä oli juuri tapahtunut?
"Tuletko?"
Nousin nopeasti istumaan, tuijottaen kättä, jota Harry tarjosi minulle. Tartuin siihen ja hän veti minut seisomaan hänen vierellensä. Silmäni harhailivat pitkin hänen märkää vartaloaan. Hänen valkoinen t -paitansa oli kiinni hänen ylävartalossaan, paljastaen vatsalihakset ja tatuoinnit. Nopeasti käänsin katseeni pois, tietäen että olin jäänyt kiinni.  kuin virnistys hiipi Harryn kasvoille.
Hönen sormensa kietoutuivat omiini kävellessämme rantaa kohti. Harry veti minut sinne, missä missä hänen bleiserinsä oli heitettynä maahan. Hän on riisunut sen pois, ennen kuin hän hyppäsi perääni. Harry keräsi maasta lompakkonsa, avaimensa, sekä puhelimensa. Sen jälkeen hän nosti bleiserinsä harteilleni.

"Kiitos", sanoin hiljaa.


***



Mies ravintolan etuosassa rypisti otsaansa, kun astuimme sisälle. Vaatteemme olivat vielä läpimärkärkiä, joten ne valuttivat vettä lattialle. Muut asiakkaat yrittivät olla tuijottamatta meitä. En voinut syyttää heitä, olimmehan me Harryn kanssa synnyttäneet pienen kohtauksen. Harry ojensi pankkikorttinsa maksaaksensa.
"Hae puhelimesi niin lähdetään", Harry kuiskasi ankarasti korvaani.
Kävelin nopeasti pöytäämme ja näin siellä sen samaisen tarjoilijan, joka oli aijemmin auttanut minua. Hän huomasi minut ja kiirheti luokseni.
"Olen pahoillani, hän ei uskonut minua, kun kerroin hänelle, ettet ollut vessassa", hän sanoi anteeksipyytävästi.
"Älä huoli, se ei ole sinun syysi", hymyilin hänelle ja puristin hänen kättänsä kevyesti. "Kiitos."
Hätkähdin, kun Harry ilmestyi taakseni. Nopeasti nappasin puhelimeni ja Harry johdatti minut sen jälkeen ulos.




***




Päästyämme kotini ulkopuolelle, oli pimeää, lukuun ottamatta katuvaloja. Puuskahdin, kun tajusin, että joudun taas odottamaan, että Harry päästäisi minut autostansa. Hän pysyi vierelläni koko matkan kotini ovelle. Kaivoin taskustani avaimet, jotka kuitenkin pudotin heti. Harry pakotti minut ovea vasten, painamalla huulensa tiukasti omilleni. Hänen toinen kätensä painoi lantiotani hänen omaansa vasten ja toinen oli niskani taana.
Heikosti työnsin Harryn pois. 'Suudelmamme' ei kestänyt kauan.. Harry vetäytyi pois , hänen vihreät silmänsä katsoivat minua, kun pyyhin kädelläni huuliani.
"Älä viitsi, ei se nyt noin paha ollut?" Hän kysyi leikillään.
Säpsähdin, kun hän hipaisi sormillansa poskeani.
"Tulemme ehdottomasti tekemään tämän uudelleen", hän vinkkasi.
En ollut varma tarkoittiko hän suudelmaa vai treffejä. Pelkkä ajatus kummastajaan sai minut värähtämään. Vilkaisin hänen kasvojansa ja huomasin hänen kiharoidensa alkaneen kuivua, hän näytti melkeimpä söpöltä, kunnes hän avasi suunsa. Hänen tapansa sanoa asiat sai ihoni kananlihalle.
Vedin hänen bleiserinsä pois harteiltani ja ojensin sen hänelle.
"Pidä se."
Hän pisti laski päänsä viimeisen kerran kevyesti suutelemaan minua huulillensa, ennen kuin hän kääntyi ja lähti takaisin autollensa.

No, näitä treffejä en tulisi ainakaan unohtamaan.


__________________________________

nyt ihan oikeesti jos te luette tätä, mit mieltä ootte ja mitä pidätte? :--) mulla ei oo ollu motivaatiota kirjottaa mitöön, koska musta tuntuu ettei kukaan lue tätä. joten jos luette nii kertokaa mitä mieltä ootte tonne kommentiboxiin!

Larry Dark ~ 4

"Hei, komistus."
Kun en liikkunut Harry tarttui kyynärvarteeni ja kumartui suutelemaan minua. Hätäisesti käänsin pääni sivuun ja hänen täyteläiset huulensa hipaisivat poskeani, eivätkä kohdettaan, huuliani. Hän vetäyty pois, hymy lepäsi hänen huulillaan. Hänen silmänsä paloivat omiini, kunnes pudotin katseeni alas.
"Tule ."
Vastahakoisesti astuin ulos ja käännyin lukitsemaan oven. Olin vasta saanut laitettua avaimet takaisin taskuuni, kun Harryn käsi takertui omaani. Hänen suuri kätensä oli lämmin, jos en tuntisi itseäni uhatuksi hänen takiaan, voisin nauttiakkin siitä. Ylitimme tien, jossa uhkaava, musta auto oli pysäköity. Matkustaja ovi oli auki ja Harry vilkaisi minuun odottaen.
"Hop hop, rakas."
Noudatin häntä. Hengitykseni katkeili, kun hän sulki oven takanani. Käänsin katseeni auton sisätilaan. Se oli yllättävän puhdas miehen omistamaksi. Katselin kun hän hölkkäsi kuljettajan puolelle. Hänen pitkä vartalonsa kiipesi helposti autoon, ennen kuin hän äkillisesti sulki oven. Se pelotti minua, olisin nyt yksin hänen kanssaan.
"Älä ole noin hermostunut, Louis", Harry virnisti.
Hänen vihreät  silmänsä tutkailivat minua hetken, kunnes hän kurouttautui laittamaan itsellensä turvavyön. Tein samallalailla. Silmäni laskeutuivat takaisin Harryyn, kun hän nopeasti käänsi avainta virtalukossa ja siirsi vaihteen pakille. Hän virnisti minulle iskien samalla silmää, ennen kuin peruutti takaisin tielle.
Hän piti tiukasti kiinni ratista. Hänen bleiserinsä hihat oli kääritty ylös. Hän pyyhkäisi kiharat sivuun hänen kasvoiltaan, jotta näkisi ohitsemme kiihyttävät autot. 
Löysin itseni tuijottamamassa hänen kasvojansa. Hänen huulensa nousivat kaarevaan virnistykseen ja tiesin jääneeni kiinni. Laskin pääni nolostuneena alas poskieni punertuessa.

"Kuinka vanha olet?" Kysyin hiljaa .
Vilkaisin ylös hänen kasvoihinsa. Hän kääntyi katsomaan minua, kunnes käänsi taas katseensa tielle.
"Kaksikymmentä."
"Ai."
Loppumatka oli melko hiljainen, vietin oman aikani katsomalla ikkunasta ulos. Aurinko hiipui taivaalta hitaasti parkkipaikalle päästyämme. Ajatukseni palasivat maan pinnalle, kun Harry laski kätensä polvilleni, mutta pysäytin hänet ennen kuin hän sai vietyä kättänsä yhtään ylemmäs. Hän naurahti ja vetäisi kätensä pois.
"Olemme perillä."
Aukaisin turvavyöni ja sen jälkeen vein käteni ovenkahvalle. Silmäni laajenivat, kun tajusin, että se oli lukittu. Minun pitäisi odottaa, että Harry avaisi oveni ulkopuolelta. Tärisin hieman ajatukselle, että olisin lukittuna sisälle hänen kanssaan. En voinut sille mitään, että Harryn kosketus sai minut säpsähtämään, kun hän auttoi minut alas autosta. Reaktioni ei jäänyt huomaamatta Harrylta.
Nykäisin takkini tiukemmin ympärilleni kylmän tuulen lyödessä kasvojani vasten. Harry kietaisi kätensä olkapäilleni ja johdatti meitä jonnekkin. Otin syvään henkeä, meren haju täytti keuhkoni. Käännyimme kulmassa ja huomasin, että olemme satamassa. Katselin veneitä jotka olivat ankkurissa telakalla.
Jatkoimme kävelyä pitkin kävelykatua, kaide ainoana esteenä pitämässä meitä poissa kylmästä vedestä. Pysähdyimme ravintolan ulkopuolella, Harry vei kätensä pois olkapäältäni ja pyöräytti minut hänen kasvojansa kohti. Hän vei kätensä niskaani ja siveli hellästi merkkiänsä.

"Mmm, ehkä minun pitäisi antaa sinulle toinen, vain varmistaakseni, että kaikki saavat tietää, että olet minun", hänen karhea ääni kuiskasi.
"E-ei."
Aloin perääntyä, mutta hän tarttui ranteestani ja vetäisi minut itseensä kiinni.

"Ehkä myöhemmin", hän hymyili.


***


Harry antoi nimensä miehelle ravintolan etuosassa ennen kuin meidät johdatettiin pöytäämme, joka oli ravintolan takaosassa. Minulla olikamala tunne, että Harry oli pyytänyt että pöytämme olisi täällä, jotta olisimme enemmän piilossa. Istuin häntä vastapäätä pieneen pöytään, riisuin takkini ja laitoin sen tuolin selkänojalle. Tarjoilia ojensi meille menut, otti juomatilauksemme ja kiiruhti pois.
Harry oli keskittynyt katselemaan ruokalistaa, joten hän ei huomannut, kun otin puhelimeni taskustani. Pidin menuani edessäni ettei Harry huomaisi puhelintani.
"Miten menee? Oletko kunnossa? Xx Liam"
Aloitin kirjoittamaan vastausta, kunnes suojani vedettiin alas pöydälle. Nopeasti työnsin puhelimeni taskuuni ja kohtasin Harryn tumman katseen. Hän päätti olla mainitsematta puhelimestani ja kysyi minulta, mitä halusin tilata.
"En ole nälkäinen", minä vastasin tylysti.
"Valitse tai minä valitsen sinulle", hän vastasi hieman ärtyneesti.
En vastannut mitään, kun hän kutsui tarjoilian. Hänen poninhäntänsä heilahteli puolelta toiselle, kun hän ryntäsi luoksemme. Nopeasti hän kirjoitti tilauksemme ylös.
"Saako olla jotain muuta?" Hän kysyi kohteliaasti .
Hän katsahti nopeasti epäröiden Harrya ja käänsi sitten katseensa minuun. Voisin kertoa hänen tuntevan olonsa epämukavaksi Harryn lähellä. Hän katsahti minuun anteeksipyytävästi, ikään kuin hän tietäisi, että olen täällä vasten tahtoani.
"Ei kiitos", Hymyilin .

Sitten meidät jätettiin taas yksin. Harry kallisti päätään hieman sivulle, hänen silmänsä lukittuivat katsomaan kasvojani.

"Pelotanko sinua?"
Olin aikeissa sanoa, että se oli melko tyhmä kysymys, mutta pysäytin itseni. En todellakaan halua kertoa hänelle, että hän pelottaa minua ihan helvetisti . Olen varma, että hän olisi käyttänyt tietoa eduksensa, vaikka hän oli jo nyt vahvoilla. En tajunnut, miten hän ei huomannut, kuinka pelottava vaikutus hänellä oli minuun.
Hiljaisuuteni kuitenkin vahvisti asian. Hän hymyili minulle. Harryn käsi oli juuti saavuttamassa minua, kun tarjoilija tuli takaisin juomiemme kanssa. Kiitin häntä vedestä, henkisesti kiitin häntä tilanteen pysäyttämisen takia. Aivan liian pian hän oli kävellyt pois ja minä jäin yksin Harryn kanssa uudelleen. Tunsin epämukavasti hänen silmiensä lepäävän kasvoillani.
" Onko kukaan koskaan koskettanut sinua ennen?"
"M-mitä?", vastasin hämmentyneenä.
Hän ei sanonut mitään, mutta minä henkäisin syvään, kun tunsin hänen kätensä koskevan polveani pöydän alla. Hän nauroi minun reaktiolleni, kunnes hän nopeasti nousi. Yllätyin, kun hän työnsi tuolinsa pöydän ympäri oikealle puolelleni. Hänen kätensä meni heti takaisin entiselle paikalleen. Hengitykseni jäi kiinni kurkkuuni, kuin hänen kosketuksensa liukui hitaasti ylös reittäni. Ruumiini oli jäässä. Harry tarkkaavaisesti katseli rintaani joka jyrkästi nousi ylös ja alas. Kiitin Jumalaa, etten ollut nainen. Kuka tietää, missä hänen kätensä olisi voinut käydä. 
Kun hänen kätensä hipaisi haarojani, nousin nopeasti ylös. Tuoli natisi lattiaa vasten, kun työnsin sen takaisin pöydän alle.
"Mi-minän täytyy käydä vessassa", sanoin hiljaa.
Kuulin hänen nauravan, kun kävelin kohti vessaa. Halusin vain päästä pois .

"Älä viivy liian pitkään!" Harry sanoi vielä takaani.

Larry Dark ~ 3

Seuraavana päivänä.
"Et ole tosissasi", Liam sanoi epäuskoisesti.
"Toivon, etten olisi."
Hautasin pääni käsiini ja huokaisin kuuluvasti. Kun nostin pääni kaksi muuta poikaa tuijottivat minua.
Zayn pyörähteli hitaasti minun tuolillani ja hänen kasvonsa antoi vaikutelman, että hän oli omissa ajatuksissaan.
"No, mitä aiot tehdä?" Niall kysyi.
Hän istui vierelläni sänkyni päädyssä, selkämme nojaten sängyn päätyyn.
"En voi tehdä mitään, hän tietää missä asun."
Makuuhuoneeni ovi lennähti auki ja huohottava Liam astui sisään. Hän kumartui avaamaan hänen kenkiensä nauhoja, ennen kuin sujautti ne pois jaloistaan.
"Anteeksi, että olen myöhässä, mistä jäin paitsi?"
Hän kiipesi sänkyyni ja risti jalkansa. Hän katsoi minua odottavasti, mutta Zayn keskeytti.
"Louista seuraa erittäin houkutteleva, mutta pelottava mies, joka seurasi häntä kotiin, näki hänet alusvaatteetteillaan, sitten ilmestyi hänen keittiöönsä seuraavana aamuna ja hän on nyt kuin paras ystävä hänen äitinsä kanssa", sanat valuivat hiljaisen Zaynin suusta ulos.
Liamin silmät laajenivat. Hän käänsi katseensa minuun.
"Niin ja hän on menossa treffeille hänen kanssaan tänä iltana", Zayn lopetti.

"M-mitä?"
Hän puisti päätänsä yrittäen ymmärtää kaiken. Kaikki olivat hetken hiljaa.
"Harry seurasi sinua kotiin? Tiesin  että meidän olisi pitänyt pysyä seurassasi!" Liam heilautti kättänsä.
"Etkö voi vain sanoa hänelle ei?" Niall kysyi.
"Mutta hän tietää, missä asun ja ja äitini luulee että hän on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Sinun olisi pitänyt kuulla hänet eilen, hän oli niin onnellinen. Ja sitä paitsi, me kaikki tiedämme Harryn maineen, en halua että kenellekkään sattuu mitään."
Zayn laski jalkansa lattialle ja lopetti hermostuneen pyörimisen.
"Entä jos hän tekee sinulle jotain?" Hän sanoi hiljaa.

Laitoin käteni silmilleni, kumpa en olisi koskaan tavannut Harrya. Tämä ei voisi mennä enään pahemmaksi. Mieleni vaelteli, en silti ollut aavistustakaan, mihin hän aikoisi viedä minut "treffeillämme". Olen käyttänyt termiä "treffit" löyhästi, koska minulla ei ollut halua viettää iltaa hänen kanssaan, tietäen hyvin, että se oli luultavasti vain mahdollisuus hänelle päästä tuntemaan minut. Nojasin Niallin olkapäähän, kun hän kietoi kädet ympärilleni.
"Kaikki menee hyvin", hän yritti rauhoittaa minua.

Mutta jokin hänen äänessä sai minut ajattelemaan, ettei hän ole vakuuttunut omista sanoistaan.

**

Makasin sängylläni mahalteeni ja selasin facebookkiani. Ahdistuksen aalto puhalsi lävitseni, kun katsoin kelloa yöpöydälläni. Ei kestäisi enään kauaa kun Harryn näkeminen ja kidutus alkaisi. Sormeni uppoutuivat hiuksiini, jotka olivat suihkun jäljiltä vielä kosteat.

"Louis?" Äitini huhuili oven takaa.

"Tule sisään."

Hän työnsi oven auki ja hänen hymynsä hiipui, kun hän näki minut loikoilemassa sängyllä.

"Miksi et pukeutunut? Harry on kohta täällä!"

Pyöräytin silmiäni, jos vain hän tietäisi millainen Harry on oikeasti. Hän alkoi kävellä vaatekaapilleni, mutta nopeasti pysäytin hänet. Nousin sängyltäni ja menin häneen eteensä.

"Äiti, voin tehdä sen itsekkin", puuskahdin.

"Selvä, älä viivy liian pitkään."

Kun hän oli sulkenut makuuhuoneeni oven perässään kaaduin takaisin sängylleni. Kirosin hiljaa. Käänsin pääni, kun kuulin puhelimeni surisevan vierelläni. Otin sen käteeni ja avasin tekstin.

"Vien sinut ulos syömään. Pue jotain seksikästä. H x"

En vastannut hänelle mitään, heitin puhelimeni peitolleni, kuin avasin laatikon. Otin ensimmäisen paidan, joka sattui tielleni. Valkoinen t-paita. Käteni hapuili päälläni olevan t-paidan helmaa, mutta pysäytin itseni ennen sen pois ottamista. Vilkaisin ulos ja laitoin nopeasti verhoni kiinni. Nopeasti vaihdoin paitani ja hyppelin huonettani pitkin laittaen mustia pillifarkkuja jalkaani.

Menin kylpyhuoneeseeni ja lakan avulla pöyhensin hieman hiuksiani, laittaen niitä myöskin hieman ylöspäin. Otin syvään henkeä, joka tuli ulos puuskauksena.

"Paska."

Hypähdin kun kuulin puhelimeni värisevän uudelleen. Avasin pala kurkussani viestin. Minun helpotuksekseni viesti oli Liamilta.

"Ole varovainen, ajattelemme poikien kanssa sinua xXX"

Pieni hymy levisi ympäri kasvoilleni, koska tiesin että he olisivat tukenani.Liatoin puhelimeni taskuuni lompakon ja avaimien seuraksi. Katsoin kelloa. Harry olisi täällä noin 10 minuuttin päästä, tuntui kuin sydämeni oli suussani. Vihasin sitä. Se oli  kuin odottaisi tärkeän kokeen tekoa tai odottaisi lääkärissa tietäen, että joutuisi ottamaan rokotuksen.

Kuulin auton parkkeeraavan pihaamme. Menin ikkunalleni ja kurkkasin verhojeni välistä. Harry astui ulos mustasta autostaan ja paiskasi oven perässään. Nappasin  mustan nahkatakkini vaatekaapistani, henkarini tipahtavat lattialle, mutten jaksa välittää. Vedän kengät jalkaani ja astelen ovelleni.. Mitä nopeammin tämä on ohi, sen parempi .

"Louis! Harry on täällä!"

"Okei!" Tuhahdin.

En tarkoittanut olla niin ilkeä, mutta koko tilanne alkoi todellakin ärsyttää minua. Vastahakoisesti laskeutuin portaita alas, löytäen äitine seisomassa ovella odottamassa minua.

"Näytät komealta", hän hymyili.

"Kiitos äiti."

Ovelta kuului koputus. Äitini antoi minulle suukon poskelle ennen varovasti työnsi minut ovea kohti. Käänsin pääni juuri ajoissa nähdäkseni hänen katoavan, jättäen minut yksin eteiseen. Vedin syvään henkeä, yrittäen valmistella itseäni iltaa varten. Siitä tuskin olisi apua, en usko että mikään voisi nyt auttaa minua. Vapiseva käteni tarttui ovenkahvaan. Avasin oven ja sen takiaa paljastui pitkä hahmo, hymyn koristaessa hänen kasvojaan.

"Hei, komistus."

Larry Dark ~ 2

Nousin taksista maksettuani oman osani. Ystäväni vilkuttivat minulle taksista. He olivat koko matkan kuulustelleet minua siitä, mitä tapahtui Harryn kanssa. Olin vieläkin hämmästynyt tapahtuneesta.

Huoneessani risuin vaatteeni, jättäen vain boxerit päälleni. Hyppelin pyykkikasojen yli kylpyhuoneeseen. Väsyneenä laitoin valot päälle ja otin hammasharjani. Käännyin ottamaan hammastahnaa, kunnes huomasin sen. Järkytyksessäni hammasharjani putosi kolisten lavuaariin. Niskassani paistoi suuri, purppuranpunainen jälki. Jälki, jonka kaikki näkisivät. Hän merkkasi minut.
Pyyhkäisin hennosti jälkeä, joka sai minut säpsähtämään. Koitin ravistella mielestäni sen tunteen kun Harry hellästi suuteli tuota kohtaa ja kuinka hänen kielensä tyynnytti purtua kohtaa. "Olet nyt minun", Harryn sanat pyörivät päässäni. Yritin työntää Harryn pois ajatuksistani ja jatkoin hampaiden harjausta.
Sain itseni nopeasti valmiiksi ja uppouduin peittoni alle. Käänsin päätäni ja tunnustelin kädelläni puhelintani, joka surisi. Viesti oli Harrylta. Sydämmeni alkoi lyömään lujempaa, kun pakotin itseni avaamaan viestin.

"Tiedätkö, sinun pitäisi luultavasti sulkea verhot ennen riisutumista. Kiitos showsta. Rakkaudella H x"
Nousin ylös sängystäni ja menin ikkunalleni. Katsoin ulos ja katseeni laskeutui tien toisella puolella olevaan mustaan autoon. Pelko iski lävitseni. Harry nojasi autoonsa, kädet puuskassa hänen vahvalla rinnallaan. Jopa pimeässä voisin kertoa hänen kasvojaan koristavan ylimielinen virnistys. Hän nousi takaisin seisomaan ja käveli auton toiselle puolelle, istahtaen ohjaajan paikalle. Ennen kuin huomansinkaan, auto oli kiihyttänyt vauhtiansa ja kadonnut näköpiiristä.

"Mihin minä olen saanut itseni?"

**
"Huomenta, Louis", Äitini toivotti minulle kuullessaan minun tulevan portaita alas.
Vilkaisin matkalla peiliin. Suuri violetihtava fritsu niskassani vei heti huomioni. Miten saisin peitettyä sen? Meikeillä en nyt ala sitä peittelemään... ehkä pipolla?
Hain eteisestä mustan pipon, jonka asettelin päähäni. Sen alta jälkeä ei näkynyt paljoa, onneksi. 
"Huomenta Äit-"
Lopetin lauseeni kesken nähdessäni nuo tummanruskeat kiharat ja vihreät silmät. Tämä ei voi olla totta. Äitini seisoessa selin meihin, Harrylla oli vapaa katsekontakti minuun. Hän katsoi t-paidalla ja boxereilla varustettua vartaloani yläs ja alas. Tunsin nolostusta hänen katsoessaan kasvojani. Hän vilkaisi pipoani ja vinisti.
"Voi Louis, tämä ihana poika seisoi ulkopuolella joten kutsuin hänet sisään."
Virne levisi Harryn kasvoille, paljastaen hymykuopat .
" Hei, Harry", sanoin kohteliaasti
"Hei Louis", Harry virnisti.
"Äiti, voinko puhua kanssasi hetken?" Kysyin äidiltäni purren hammastani.
Hymyilin tuskallisesti Harrylle samalla kun työnsin äitiäni eteiseen. Ollessani varma ettei Harry enään kuulisi, aloin puhua.
"Miksi kutsuit hänet tänne?" Kuiskasin vihaisesti .
" Hän sanoi olevansa ystäväsi, hän on todella mukava", äitini intoili.
" Äiti, hän olisi voinut olla vaikka murhaaja", minä toruin.
"Tietenkään hän ei ole! Harry on ihana."
Pyörittelin silmiäni. Olin varma, että Harry oli käyttänyt viehätysvoimaansa häneen. Sormet hieroivat ohimoitani koittaessani saada tilanteelle jotain järkeä. En tiennyt kummalle olla vihaisempi, äidille vai Harrylle.

"Tein aamiaista, tule."

Hän tarttui käteeni ja veti minut takaisin keittiöön, jossa Harry oli istunut kokoajan. Hän virnisti kun kävelin hänen luokseen ja istuin jakkaralle hänen viereensä. Huohotin hiljaisesti, kun Harryn käsi vaelteli paljaalla reidelläni. Löin sen pois, mutta Harry vain naurahti. Minulle tuli sellainen tunne, että hän vain nautti siitä, kun taistelin takaisin. Äitini oli kääntynyt poispäin meistä, koska hän oli keskittynyt seokseensa pannulla.
"Mmmm..." Harry hymisi hiljaa.
Hän alkoi nojata minuun, mutta laitoin käteni hänen olalleen, ennen kuin hän olisi liian lähellä.
"Miksi olet täällä?" Kuiskasin jyrkästi .
"Halusin nähdä sinut", hän hymyili.
Kosketukseni vetäytyi hänen vartalostaan. En pitänyt tavasta, jolla hänen silmänsä pitivät kontaktia omiini. Oli pakko olla myös jokin toinen syy, miksi hän oli saapunut kutsumatta. Laskin pääni alas, en pystynyt enään katsomaan häntä. Hätkähdin, kun tunsin hänen tarttuvan leukaani ja nostavan sitä itseään kohti.
"Haluan viedä sinut ulos huomenna" hän sanoi.
Tärisin hänen sanojensa takia. Se ei ollut kysymys, se oli päätös. Silmäni laajenivat, kun äitini kääntyi hymy naamallaan.
"M-mitä?" Minä änkytin.
"Voi, että olisi ihanaa, eikö olisikin Louis?" Hän intoili.

Harry laski kätensä leualtani pöydän alle, polvelleni. Olin aikeissa vastustaa kun äitini alkoi intoilla uudelleen.
"Hän on niin ihana."
" Miksi et vain soittanut minulle, miksi tulit tänne?" Kysyin turhautuneena.
"Koska olisit sanonut ei", hän kuiskasi hiljaa .

" Miksi luulet, etten sano sitä nyt?!" Kysyin ankarasti .
Hänen katseensa kiinnittyi äitiini,  joka näytti järkyttyneeltä, etten sanonut kyllä. En ollut kovinkaan suosittu poikien keskuusessa ja voin kertoa kuinka onnellinen hän oli, että Harry oli ilmaantunut ovellemme. Hänelle tämä oli unelmien täyttymys, hyvännäköinen, nuori mies pyytää homopoikaansa ulos. Minulle tämä oli pahin painajainen. Hän ei vain ollut antanut minulle kauhistuttava fritsua vasten tahtoani, hän oli myös nähnyt minut puolialasti, ja tämä kaikki tapahtui vain muutaman tunnin aikana. Ja kaiken lisäksi hän pelottaa minua ihan helvetisti. Ennen kuin huomasin, mitä oli tapahtumassa, äitini ja Harry olivat järjesteneet ajan, jolloin Harry tulisi hakemaan minua huomisiltan. Suuni roikkui aukinaisena ja Harry vain virnisti minulle omahyväisesti.
" No, minun täytyy nyt lähteä. Kiitos pannukakkuista rouva Tomlinson"
"Voit kutsua minua Johannahksi"
Hän hymyili ennen kuin nousil tuoliltansa. Olin jäätyneenä, kun hän kumartui ja asetti suukon poskelleni.
"Louis, saata hänet ulos", äitini rohkaisi minua hiljaa.
Tuhahdin, kun äitini työnsi minut Harryn perään. Keittiön ovi heilahti kiinni, olin yksin käytävällä Harryn kanssa. Hän ei hukannut aikaa, vaan työnsi minut seinää vasten.Puristin silmäni kiinni ja säpsähdin. Hänen ruumiinsa puristui omaani, pitämällä minua paikallaan. Molemmat ranteeni olivat hänen otteessaan. Näin hänen virnistävän kun yritin etääntyä hänestä, mutta hän oli liian vahva. Hänen pitkä vartalonsa oli yläpuolellani.
"Älä", pyysin .
Harry jätti huomiotta minun protestini, hänen sormensa hipaisivat kesyesti poskeani. Hän ptti hitaasti pipon pois päästäni ja jäi tuijotamaan mustelmaa, jonka hän oli tehnyt iholleni. Hänen suunsa vääntyi hymyyn.
"Se näyttää hyvältä sinulla", hän kuiskasi korvaani .
Säpsähdin, kun hän painoi huulensa merkilleen. Harry oli varovainen eika painanut liikaa. Rentouduin hieman, kun hän vetäytyi pois ja toivoin, että se olisi tämän kidutuksen loppu ja hän lähtisi. Valitettavasti näin ei käynyt . Harry pysyi lähelläni, hänen kiharansa kutittivat poskeani, kun hän asetti suudelman kohtaan, jossa leukani ja kaulani kohtaavat.
"Tuoksut hyvältä", hän henkäisi.
Hän painoi ranteeni kovakouraisesti seinään, jonka jälkeen hän painoi lanteensa omaani vasten. Uikahdin kovalle kosketukselle, Harryn pitäessa käheän vaikerruksen. Pääni kaatui eteenpäin hänen olkapäälleen, tunsin jalkojeni pettävän hetkenä minä hyvänsä. Hänen rintaansa nousi ja laski nopeasti hengityksen lisääntyessä.
Ennen kuin huomasinkaan, Harry oli päästänyt minut vapaaksi. Käänsin pääni nähdäkseni hänet ovella.
"Nähdään huomenna, Lou "

Hän vilkutti minulle ja sitten hän oli poissa. Päässäni pyöri kun valuin seinää pitkin lattialle.

Larry Dark ~ 1

Darkiin perustuva (alussa aika samanlainen) Larry ficci. Kirjoitan Louisin näkökulmasta, ellen muuta ilmoita :) enjoy x



Huomasin heti kaveriporukkani täpötäydessä huoneessa. Talo oli täynnä päihtyneitä nuoria ja yö lähestyi jo loppuaan. Kesken ajatusteni huomasin melko houkuttelevan näköisen miehen keittiön oviaukossa. Hänen kauniita kasvojansa korosti pieni parransänki ja hänen ruskeat silmänsä tuijottivat omiini. Päästin pienen, ujon hymyn huulilleni. Hän alkoi raivata itsellensä tietä luokseni. 
Petyin hieman, kun hän pysähtyi. Hänen katseensa oli kiinnittynyt olkapääni yli. Käännyin ympäri ja huomasin, mitä hän tuijotti. Pitkä, kiharahiuksinen mies tuijotti häntä vihaisesti. En heti tunnistanut häntä, mutta lopulta mieleeni tuli ystävieni kertoma pelottava tarina. Tuo poika oli menettänyt malttinsa eräs päivä ja hakannut jonkun maahan. Hänellä on väkivaltainen historia. Eli ei siis ihme, että ruskea silmäinen poika perääntyi heti. Hän meni takaisin keittiöön, vilkaisemattakaan minuun. 

Pystyin kuulemaan oman pulssini korvissani, suuni tuntui kuivalta. Seisoin jäätyneenä paikoillani, kun pidemmän miehen varjo peitti minut. 
Hermostuneena katseeni vaelsi hänen vartalonsa läpi ja puristin mukiani lujempaa. Mustat, tiukat farkkunsa pukivat täydellisesti hänen alavartaloaan ja valkoinen t-paita jumaloi hänen ylävartaloansa. 
"Tanssi kanssani", hän sanoi käheällä äänellään. 
En kerennyt edest vastata, kun hän veti minut mukaansa. Pitelemäni muki tipahti lattialle.
Suurehko käsi otti paikkansa alaselälläni ja pakotti minut kiinni tähän tuntemattomaan poikaan. Nostin käteni hänen rinnallensa, jotta saisin hänet lopettamaan. Hänen karkea toimintansa sai minut sanattomaksi; minua ei oltu koskaan kohdeltu näin. Ei mies, eikä nainen. Rohkaistuneena vein käteni tuon tuntemattoman miehen kaulan ympärille. 
Rohkenin myöskin katsomaan ylöspäin ja järkyttyneenä näin vihreiden silmien katselevan minua. Ne olivat melkein jaden väriset, kehystettynä tummilla ripsillä. Ravistelin kipinät, jotka kulkivat pitkin kehoani, pois. Varovaisuuteni kohosi, kun vaaleanpunaiset huulet kohosivat omahyväiseen virnistykseen.
"Mikäs on nimesi, komistus?" 
"Lo-Louis", vastasin epävarmana.
Hän hymyili minulle ja hän kumartui kuiskaamaan korvaani.
"Olen Harry", hän kuiskasi kiivaasti.
Ennen kuin hän vetäytyi, hän painoi huulensa kiihkeästi korvani alapuolelle. Silmäni painuivat kiinni ja puristin hänen niskaansa tiukemmin. Henkäisin, kun hän painoi lanteensa omaani kiinni. Tunsin selvän hykerryksen omaa rintaani vasten, hän selvästi nautti reaktiosta, jonka hän soi minulle.
"Pidän sinusta, Louis", hän hymähti. "Olet niin... viaton."

Sormeni laskeutuivat hänen niskastansa. Käteni työntyivät työntämään hänet kauemmaksi, mutta hän otti kiinni ranteistani.
"Noh noh..." Hän sanoi voimakkaasti.

Harry vei kätensä kyljilleni, kunnes hivutti pitkät sormensa farkkujeni takataskuihin. Tajusin hänen etsivänsä puhelintani, mutta se ei selvästikkään ollut hänen ainoa päämääränsä. Takapuoleni oli puristettuna, kunnes haluttu esine oli hänen käsissään. 
Seisoin hiljaa kun Harry kirjoitti hänen numeronsa puhelimeeni. Merkkiäänestä sekuntia myöhemmin tajusin, että hän tekstasi puhelimestani omaansa. Hänellä oli nyt minun numeroni. Mitä ihmettä oli tekeillä? Olin erotettu ystäväni enintään viideksi minuutiksi ja yht'äkkiä läsnä ihmisen kanssa, jolla oli ilmeisesti vain yksi asia mielessään.
Lämmin hengitys kulki pitkin niskaani kun hän asetti puhelimeni takaisin paikalleen. Harry painoi lihaksikasta vartaloansa omaani. Matala henkäys hänen kurkustaan tuli yllätyksenä minulle. Hän sai nautintoa minusta. 

"Lopeta", sanoin heikosti.
Tunsin taas hänen rintansa värähtelevän naurusta. Hänen huulensa löysivät taas paikan korvalleni.
"Empä usko, kulta. Meillä tulee olemaan hauskaa"
Vapisin, koska hänen sanansa olivat niin jäätäviä. Harry pelotti minua, ja tällä kertaa uskalsin näyttää sen.  Heilautin kättäni hänen kasvojansa kohti, mutta hän väisti sen taidokkaasti.
Viha ja omahyväisyys paistoivat hänen kasvoiltaan. Hän otti agressiivisesti kiinni kädestäni ja vetäisi minut uudelleen kiinni itseensä.
"Sinussa on haastetta... pidän siitä."
Hän käänsi päätäni ja ennen kuin kerkesinkään huomata, hän oli painanut huulensa niskaani. Hänen kiharansa kutittivat poskeani. Harry irroitti vastahakoisesti toisen käsistäni, jottai saisi otteen niskastani, etten pääsisi karkuun. Painoin välittömästi vapaan  käteni hänen rintaansa vasten. Koittaessani työntää häntä pois, tunsin hänen imevän ihoani kovemmin.

"Harry", anelin.
Puristin hänen paitaansa sormieni välissä ja pistävä kipu lävisti kehoni, kun tunsin hänen hampaansa ihollani. Kamppailin samalla epätoivoisesti vastaan, mutta hän vain jatkoi veren houkuttelemista pintaan. Hänen pehmeiden huuliensa ansiosta tilanne oli jokseenkin mukavempi. Mutta Harry ei sallisi sitä minulle. Hän näykki niskaani nälkäisenä hampaillaan. Huokaisin mielihyvästä, kun hänen kielensä vaelteli herkällä ihollani, suudellen sitä intohimoisesti muutaman kerran. Hän puhalsi herkälle iholle muutaman kerran, saaden kylmät väreet kulkemaan koko kehossani.

Harry astui taaksepäin ja repäisin käteni pois hänen kädestään. Sormeni ajautuivat kaulaltani niskaalleni. Vetäisin syvään henkeä, kun hipaisin herkkää kohtaa.
Ulahdin pelosta hänen astuessa lähemmäksi.

"Olet nyt minun", hän sanoi vaimeasti.
Hän katsahti vielä kerran vartaloani, kunnes kääntyi luontevasti ja käveli pois.

"Vittu", kirosin.

Nopeasti koitan raivata itselleni tietä, jotta löytäisin ystäväni. Löydettyäni heidät, he nauroivat ja juttelivat. He eivät tienneet mitä äskön tapahtui. Avasin suuni, mutten saanut sanaakaan ylös kurkustani. 

"Mikä on, Louis?" Niall kysyi kummastellen.

"Mi-minä.."

"Woah, kuka helvetti tuon on sinulle tehnyt?" Liam kysyi kummastuneena nähtyäni niskani.

Kaduin jälleen kerran sitä, että sormeni olivat huomaamattomasti vaeltaneet herkkään kohtaan. Pelokkaat silmäni olivat kiinnittyneet huoneen toiselle puolelle. Ystävieni päät kääntyivät  uteliaana katsomaan, mitä tuijotin niin keskittyneesti. 
Harry tuijotti takaisin, omahyväinen virne huulillansa.
Katsoimme kun hän hyvästeli ihmiset, joiden kanssa puhui. Harryn katse pysyi kokoajan omassani hänen poistuessaan ovesta. 

Käännyn takaisin ystävieni puoleen. Niall oli sanomassa jotain, kunnes sulki suunsa. Edes irlantilainen ei keksinyt, mitä sanoa.
Lopulta Zayn rikkoi hiljaisuuden.
"Voi paska."
________________________________________________________________________


wat juuu think :-) ? jatkanko ?