Larry Dark ~ 2

Nousin taksista maksettuani oman osani. Ystäväni vilkuttivat minulle taksista. He olivat koko matkan kuulustelleet minua siitä, mitä tapahtui Harryn kanssa. Olin vieläkin hämmästynyt tapahtuneesta.

Huoneessani risuin vaatteeni, jättäen vain boxerit päälleni. Hyppelin pyykkikasojen yli kylpyhuoneeseen. Väsyneenä laitoin valot päälle ja otin hammasharjani. Käännyin ottamaan hammastahnaa, kunnes huomasin sen. Järkytyksessäni hammasharjani putosi kolisten lavuaariin. Niskassani paistoi suuri, purppuranpunainen jälki. Jälki, jonka kaikki näkisivät. Hän merkkasi minut.
Pyyhkäisin hennosti jälkeä, joka sai minut säpsähtämään. Koitin ravistella mielestäni sen tunteen kun Harry hellästi suuteli tuota kohtaa ja kuinka hänen kielensä tyynnytti purtua kohtaa. "Olet nyt minun", Harryn sanat pyörivät päässäni. Yritin työntää Harryn pois ajatuksistani ja jatkoin hampaiden harjausta.
Sain itseni nopeasti valmiiksi ja uppouduin peittoni alle. Käänsin päätäni ja tunnustelin kädelläni puhelintani, joka surisi. Viesti oli Harrylta. Sydämmeni alkoi lyömään lujempaa, kun pakotin itseni avaamaan viestin.

"Tiedätkö, sinun pitäisi luultavasti sulkea verhot ennen riisutumista. Kiitos showsta. Rakkaudella H x"
Nousin ylös sängystäni ja menin ikkunalleni. Katsoin ulos ja katseeni laskeutui tien toisella puolella olevaan mustaan autoon. Pelko iski lävitseni. Harry nojasi autoonsa, kädet puuskassa hänen vahvalla rinnallaan. Jopa pimeässä voisin kertoa hänen kasvojaan koristavan ylimielinen virnistys. Hän nousi takaisin seisomaan ja käveli auton toiselle puolelle, istahtaen ohjaajan paikalle. Ennen kuin huomansinkaan, auto oli kiihyttänyt vauhtiansa ja kadonnut näköpiiristä.

"Mihin minä olen saanut itseni?"

**
"Huomenta, Louis", Äitini toivotti minulle kuullessaan minun tulevan portaita alas.
Vilkaisin matkalla peiliin. Suuri violetihtava fritsu niskassani vei heti huomioni. Miten saisin peitettyä sen? Meikeillä en nyt ala sitä peittelemään... ehkä pipolla?
Hain eteisestä mustan pipon, jonka asettelin päähäni. Sen alta jälkeä ei näkynyt paljoa, onneksi. 
"Huomenta Äit-"
Lopetin lauseeni kesken nähdessäni nuo tummanruskeat kiharat ja vihreät silmät. Tämä ei voi olla totta. Äitini seisoessa selin meihin, Harrylla oli vapaa katsekontakti minuun. Hän katsoi t-paidalla ja boxereilla varustettua vartaloani yläs ja alas. Tunsin nolostusta hänen katsoessaan kasvojani. Hän vilkaisi pipoani ja vinisti.
"Voi Louis, tämä ihana poika seisoi ulkopuolella joten kutsuin hänet sisään."
Virne levisi Harryn kasvoille, paljastaen hymykuopat .
" Hei, Harry", sanoin kohteliaasti
"Hei Louis", Harry virnisti.
"Äiti, voinko puhua kanssasi hetken?" Kysyin äidiltäni purren hammastani.
Hymyilin tuskallisesti Harrylle samalla kun työnsin äitiäni eteiseen. Ollessani varma ettei Harry enään kuulisi, aloin puhua.
"Miksi kutsuit hänet tänne?" Kuiskasin vihaisesti .
" Hän sanoi olevansa ystäväsi, hän on todella mukava", äitini intoili.
" Äiti, hän olisi voinut olla vaikka murhaaja", minä toruin.
"Tietenkään hän ei ole! Harry on ihana."
Pyörittelin silmiäni. Olin varma, että Harry oli käyttänyt viehätysvoimaansa häneen. Sormet hieroivat ohimoitani koittaessani saada tilanteelle jotain järkeä. En tiennyt kummalle olla vihaisempi, äidille vai Harrylle.

"Tein aamiaista, tule."

Hän tarttui käteeni ja veti minut takaisin keittiöön, jossa Harry oli istunut kokoajan. Hän virnisti kun kävelin hänen luokseen ja istuin jakkaralle hänen viereensä. Huohotin hiljaisesti, kun Harryn käsi vaelteli paljaalla reidelläni. Löin sen pois, mutta Harry vain naurahti. Minulle tuli sellainen tunne, että hän vain nautti siitä, kun taistelin takaisin. Äitini oli kääntynyt poispäin meistä, koska hän oli keskittynyt seokseensa pannulla.
"Mmmm..." Harry hymisi hiljaa.
Hän alkoi nojata minuun, mutta laitoin käteni hänen olalleen, ennen kuin hän olisi liian lähellä.
"Miksi olet täällä?" Kuiskasin jyrkästi .
"Halusin nähdä sinut", hän hymyili.
Kosketukseni vetäytyi hänen vartalostaan. En pitänyt tavasta, jolla hänen silmänsä pitivät kontaktia omiini. Oli pakko olla myös jokin toinen syy, miksi hän oli saapunut kutsumatta. Laskin pääni alas, en pystynyt enään katsomaan häntä. Hätkähdin, kun tunsin hänen tarttuvan leukaani ja nostavan sitä itseään kohti.
"Haluan viedä sinut ulos huomenna" hän sanoi.
Tärisin hänen sanojensa takia. Se ei ollut kysymys, se oli päätös. Silmäni laajenivat, kun äitini kääntyi hymy naamallaan.
"M-mitä?" Minä änkytin.
"Voi, että olisi ihanaa, eikö olisikin Louis?" Hän intoili.

Harry laski kätensä leualtani pöydän alle, polvelleni. Olin aikeissa vastustaa kun äitini alkoi intoilla uudelleen.
"Hän on niin ihana."
" Miksi et vain soittanut minulle, miksi tulit tänne?" Kysyin turhautuneena.
"Koska olisit sanonut ei", hän kuiskasi hiljaa .

" Miksi luulet, etten sano sitä nyt?!" Kysyin ankarasti .
Hänen katseensa kiinnittyi äitiini,  joka näytti järkyttyneeltä, etten sanonut kyllä. En ollut kovinkaan suosittu poikien keskuusessa ja voin kertoa kuinka onnellinen hän oli, että Harry oli ilmaantunut ovellemme. Hänelle tämä oli unelmien täyttymys, hyvännäköinen, nuori mies pyytää homopoikaansa ulos. Minulle tämä oli pahin painajainen. Hän ei vain ollut antanut minulle kauhistuttava fritsua vasten tahtoani, hän oli myös nähnyt minut puolialasti, ja tämä kaikki tapahtui vain muutaman tunnin aikana. Ja kaiken lisäksi hän pelottaa minua ihan helvetisti. Ennen kuin huomasin, mitä oli tapahtumassa, äitini ja Harry olivat järjesteneet ajan, jolloin Harry tulisi hakemaan minua huomisiltan. Suuni roikkui aukinaisena ja Harry vain virnisti minulle omahyväisesti.
" No, minun täytyy nyt lähteä. Kiitos pannukakkuista rouva Tomlinson"
"Voit kutsua minua Johannahksi"
Hän hymyili ennen kuin nousil tuoliltansa. Olin jäätyneenä, kun hän kumartui ja asetti suukon poskelleni.
"Louis, saata hänet ulos", äitini rohkaisi minua hiljaa.
Tuhahdin, kun äitini työnsi minut Harryn perään. Keittiön ovi heilahti kiinni, olin yksin käytävällä Harryn kanssa. Hän ei hukannut aikaa, vaan työnsi minut seinää vasten.Puristin silmäni kiinni ja säpsähdin. Hänen ruumiinsa puristui omaani, pitämällä minua paikallaan. Molemmat ranteeni olivat hänen otteessaan. Näin hänen virnistävän kun yritin etääntyä hänestä, mutta hän oli liian vahva. Hänen pitkä vartalonsa oli yläpuolellani.
"Älä", pyysin .
Harry jätti huomiotta minun protestini, hänen sormensa hipaisivat kesyesti poskeani. Hän ptti hitaasti pipon pois päästäni ja jäi tuijotamaan mustelmaa, jonka hän oli tehnyt iholleni. Hänen suunsa vääntyi hymyyn.
"Se näyttää hyvältä sinulla", hän kuiskasi korvaani .
Säpsähdin, kun hän painoi huulensa merkilleen. Harry oli varovainen eika painanut liikaa. Rentouduin hieman, kun hän vetäytyi pois ja toivoin, että se olisi tämän kidutuksen loppu ja hän lähtisi. Valitettavasti näin ei käynyt . Harry pysyi lähelläni, hänen kiharansa kutittivat poskeani, kun hän asetti suudelman kohtaan, jossa leukani ja kaulani kohtaavat.
"Tuoksut hyvältä", hän henkäisi.
Hän painoi ranteeni kovakouraisesti seinään, jonka jälkeen hän painoi lanteensa omaani vasten. Uikahdin kovalle kosketukselle, Harryn pitäessa käheän vaikerruksen. Pääni kaatui eteenpäin hänen olkapäälleen, tunsin jalkojeni pettävän hetkenä minä hyvänsä. Hänen rintaansa nousi ja laski nopeasti hengityksen lisääntyessä.
Ennen kuin huomasinkaan, Harry oli päästänyt minut vapaaksi. Käänsin pääni nähdäkseni hänet ovella.
"Nähdään huomenna, Lou "

Hän vilkutti minulle ja sitten hän oli poissa. Päässäni pyöri kun valuin seinää pitkin lattialle.